Oululainen Kuru-yhtye raamittaa esikoislevynsä Lapin ja Kainuun luonnon musiikilliseksi vastineeksi. Kun instrumentaatiossa on sekä puhaltimia että vahvoja sähköisiä kielisoittimia, liikutaan ajoittain lähellä sitä musiikkia jolla Pekka Pohjola ja toisaalta Anssi Tikanmäki ovat onnistuneet heijastamaan jotakin olennaista karunkauniista pohjoisesta luonnostamme.

Musiikin melodisuudesta Kuru pitää alati kiinni, mutta hellittää kuitenkin ajoittain progejazzfuusiosta. Kun Jussi Jaakon kitara vetäytyy taustalle, saamme nauttia lempeästä jazzista Sami Juntusen pianon, Jarkko Niirasen saksofonien ja Jaakko Jauhiaisen trumpetin ja flyygelitorven johdolla.

Useammin Jaako on kuitenkin johdossa, tuo energisellä soitollaan kehiin selkeimmät progen tai rockjazzfuusion tunnusmerkit, ja vetää samalla muunkin yhtyeen tiheään sähköiseen tunnelmaan.

Tämän sopan sekaan Juntunen annostelee sanatonta lauluaan. Se ei ole ihan joikaamista, vaan rentoa hoilaamista, joka liikkuu instrumenttien keskellä vähän samaan tyyliin kuin omaperäistä etnojazzfuusiota luoneella ZetaBoo-yhtyeellä.

Erilaisten elementtien taidokas sulauttaminen onkin Kurun vahvuus, kyllästymään ei pääse kun tyylilliset ääripäät ovat kaukana. Silti kaikessa on tunnistettava Kuru-leima.

Nätisti yhteen puhaltavan yhtyeen sointi on valoisa ja avoin. Jos musiikkia mielikuvittelee Lapin-vaelluksen soundtrackiksi, erämaassa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja raikkaat tuulet puhaltavat.

Pentti Ronkanen 25.9.2009

Joomla Templates: from JoomlaShack